Tarinoita talolta

Elokuvia Nuorisoseurantalolla

Nuorisoseurantalolla on vielä jäljellä elokuvakoneet jotka löytyvät talon vintille rakennetuista kahdesta betonieristetystä huoneesta. Koneet ovat niin isoja ja painavia, että jos ne haluttaisiin sieltä joskus siirtää pois, ne pitäisi purkaa osiksi. Siirtoa ei tosin ole koskaan ajateltu, mutta mielessä on monesti käynyt, että vieläköhän nämä koneet toimisivat jos olisi filmikela jota voisi kokeilla. Koneet kertovat kuitenkin oman aikansa historiaa ja haluamme ne siellä säilyttää.

Elokuvia oli aikaisemmin esitetty seurantaloilla ympäri maakuntaa. Konehankintoja olivat tehneet jo paljon ennen meitä monet yhdistykset ja liikkeet. Ensimmäisiä koneita oli hankittu Lotta Svärd -järjestö ja Suojeluskuntalojen omistukseen jo 30-luvun lopulla.

Uuraisten elokuvat -yhdistyksen 50-lvulla perustivat Toivo Pökkylä, Ahti Lehtinen, Tuure Akonpelto ja Ville Vanhala. He rakensivat betonisen konehuoneen talon yläkertaan, Teuvo Akonpelto muistaa.
Oppi-isänsä Ville Vanhalan jälkeen nuori Akonpelto sai kunnian opiskella koneenkäyttäjäksi kuukauden kurssilla Helsingissä ja keikkuikin konehuoneessaan koko viisikymmenluvun.
- Minulta jäi erityisesti mieleen kaksi elokuvaa, Tuntematon sotilas ja Rovaniemen markkinoilla.

Elokuvakelat tulivat linja-autolla Jyväskylästä Uuraisille esitettäväksi ja Teuvo Akonpeltohan niitä sitten vaihtoi ja pyöritti.

Teksit: Hanna Lahtinen ja Jaana Hirsjärvi



Mentäiskö bingoon?

Kirjoittaja: Hanna Lahtinen, juttu on julkaistu Paikallisuutiset -lehdessä.


Yksi Uuraisten vanhimmista yhä toiminnassa olevista yhdistyksistä on Uuraisten Nuorisoseura, se perustettiin vuonna 1896. 124 vuodessa on noustu Venäjän vallan alta Neuvostoliiton naapuriksi ja menty Eurooppaan. On hypätty hevoskärryiltä hybridiautoon ja telefoonista tablettiin. Mutta Uuraisten Nuorisoseura porskuttaa, jos ei nyt aivan rypyttömän nuorekkaana, niin ainakin aitona ja oikeana.

Ensimmäisiä asioita mitä Uuraisten Nuorisoseurassa järjestettiin olivat iltamat ja urheilutapahtumat. Hiihtokisoja Uuraisten nuorisoseura järjesti jo ennen ensimmäistä maailmansotaa.
- Mitä enemmän näitä alkuvuosia ajattelen, sitä suurempi kunnioitukseni on menneitä sukupolvia kohtaan. Nuorisoseuran perustaminen, sen toiminnan pyörittäminen, talkootyö, oman talon hankinta ovat olleet kovia ponnistuksia tuon ajan ihmisille, joiden elämästä työ lohkaisi kuningasosan. Moni silti jaksoi antaa itsestään taitojensa mukaan yhteisen hyvän eteen paljon. Tämä on meidän tämän päivän nuorisoseuralaisten voima. Kunnioitus menneiden polvien työtä kohtaan antaa voimia jatkaa tämän kunniakkaan nuorisoseuramme toimintaa vaikka joskus tuntuukin, että olisi mukava jäädä mieluummin kotiin kun lähteä talkoilemaan, siivoilemaan, tekemään tapahtumia, tai pyörittämään bingoa, Uuraisten Nuorisoseuran nykyinen sihteeri Jaana Hirsjärvi sanoo.
Kun Uuraisten Nuorisoseura oli 20-vuotias, rakennettiin oma talo, Seurala. Nyt yli 100-vuotias keltainen kaunotar seisoo priimakuntoon laitettuna, arvostettuna ja rakastettuna. Ja ennen kaikkea paljon nähneenä.
Jo aivan alku oli tuulinen. - Olen kuullut vanhoilta miehiltä juttuja siitä kun taloa Raja-Jussin johdolla sata vuotta sitten rakennettiin. Piirut oli jo pystyssä, mutta tuli kova myrsky ja osa kaatui, Teuvo Akonpelto muisteli vuonna 2016, kun talon 100-vuotis- ja Uuraisten Nuorisoseuran 120-vuotisjuhlavuotta vietettiin.
Monenlaisia muitakin myrskyjä on sataan vuoteen mahtunut. Kun talo valmistui, elettiin viimeistä vuotta Venäjän suuriruhtinaskunnan alaisuudessa. Edessä oli Suomen itsenäistyminen, mutta myös raskaat sisällissodan vuodet. Nuorisoseuran väki puhui tosin vapaussodasta ja nuorisoseuran ja suojeluskunnan välinen raja oli erittäin häilyvä. Seuran jäsenistä moni pisti valkoisen nauhan olkavarteen ja aatteen vuoksi kolme nuorta miestä, Vilho Hyytiäinen, Vilho Paanala ja Matti Laurila myös kaatuivat. Heidän nimensä löytyvät kiveen kaiverrettuna Uuraisten kirkon pihalta.
Kuitenkin jo vuonna 1919 talossa naurettiin ja laulettiin jälleen. Herra J. Maininki perusti näytelmä- ja lausuntaosaston. Myös valistustoiminta oli vilkasta. Esimerkiksi 30-luvulla järjestettiin kirjallisuus- ja raittius- iltoja, yhteiskunnallisia illanviettoja ja pikkujouluja.
Pian kuitenkin uusien sotien varjo nousi koko Suomen ja nuorisoseurantalon ylle ja lattialle kannettiin talvisodassa kaatuneiden uuraislaisten arkkuja.
Arkut kuljetettiin nuorisoseurantalolta kirkkoon koivukujaa pitkin. Nykyinen Saarijärventie rakennettiin vasta 60-luvulla ja maisema on muutenkin muuttunut paljon. Nuorisoseurantalon ikäisiä taloja ei keskustassa montaa ole, julkisia rakennuksia ei ainuttakaan.
Sotavuosien jälkeen elämänilo valtasi talon. Oli kansantanhua ja opintopiiriä. Talolla esiintyi niin Tapio Rautavaara kuin Esa Pakarinenkin. 50-luvulla talo toimi elokuvateatterina. Nuori Teuvo Akonpelto opiskeli koneenkäyttäjäksi kuukauden kurssilla Helsingissä - Kymmenisen vuotta pyöritin elokuvia, sitten tuli televisio ja maailma muuttui muutenkin, Teuvo Akonpelto kertoi.
60-luvun lopulla koitti seurantalon alennustila. Akonpellon pariskunta Teuvo ja Arja tekivät surullisen vierailun talolle. - Arja löysi Suomen lipun jostain pölyisestä nurkasta ja pesi sen. Kyllä se oli hirveä näky, nuotiota oli pidetty lattialla ja oli ihan veitsenterällä, että koko talo säilyi.
Bingo koitui jo silloin talon pelastukseksi. Pyörittäjäksi ryhtyi Ville Vanhala, toiminta kuitenkin hiipui ja 80-luvulla Nuorisoseurassa ja talolla elettiin hiljaiselon aikoja. Talolle löytyi kuitenkin 90-luvun alussa kunnostajia uusista uuraislaisista, kuten Sulo Suuntalasta.
- Sulo kysyi, että mikäs talo tuo on ja pisti toimeksi. Hän jakoi tehtävät ja organisoi korjaustyöt. Vähän saatiin avustusta ja paljon talkooapua. Puutavara ja sahaustyö saatiin melkein ilmaiseksi ja Suuntala hankki rikkoutuneiden ikkunoiden tilalle halpaa venäläistä lasia, joka sopi talon ilmeeseen erinomaisesti. Remontti tehtiin kyllä ihan viime hetkillä. Välikatot olivat osin jo romahtaneet ja mustia sieniä kasvoi rakenteissa, itsekin aktiivinen talkoolainen Jouko Nykänen muisteli muutama vuosi sitten talon pelastusta.
Jo kunnostusvaiheessa seuran toiminta alkoi jälleen virkistyä ja löytyi aktiivisia toimijoita, jotka monet ovat mukana yhä. Raili ja Esko Hytönen, sekä Anita ja Jukka Pihlainen ovat tärkeitä nimiä kunniakkaassa ketjussa. Kuten myös nykyinen hallitus, puheenjohtaja Eliisa Tannerin ja sihteeri Jaana Hirsjärven johdolla.
Viimeisen kolmen vuoden aikana on tehty todella paljon, esimerkiksi kauniit vanhat ikkunat on kunnostettu ja sisäseinät ja katto maalattu. Sisämaalaus tehtiinkin sattuneesta syystä kahteen kertaan, sillä savupiippuun pesänsä rakentanut ja häkämyrkytykseen kuollut naakka tukki röörit tehokkaasti ja kun kesän jälkeen ryhdyttiin lämmittämään, pölähti naakkaakin mustempi nokipilvi talon sisälle ja mustasi vastamaalatut valkoiset seinät.
- Itku meinasi tulla, onneksi vakuutus korvasi vahingot. Kotiseutuliiton avustuksesta on ollut paljon apua talon kunnostuksessa. Myös kunta avustaa meitä esimerkiksi lainaamalla telineitä ja olemalla perimättä kiinteistöveroa, olemme niistä kiitollisia ja koemme sen myös arvostuksena menneiden sukupolvien työlle, Jaana Hirsjärvi sanoo. Nuorisoseuran jäsenmäärä ei ole suuri, mutta sitäkin aktiivisempi.
- Monessa seurassa on 100 jäsentä, joista 10 prosenttia toimii, meillä on 10 jäsentä, joista 100 prosenttia toimii, Hirsjärvi tiivistää.
Talon ulkoseinään on myös asennettu auringonvalolla toimiva Pöhiskö, joka lämmittää ja puhdistaa sisäilmaa.
Uusintamaalauksen jälkeen nuohooja Hannu Veijonen kävi tarkastuksella toteamassa piipun linnunpesättömäksi. Yksin Hannun ei tarvinnut vintillä kiipeillä, sillä myös kyyhkyset ovat kovin mieltyneitä taloon. Nyt verkot estävät lintuparvien pääsyn sisärakenteisiin.
Talosta löytyy yhä kuitenkin kaksijalkaisia laululintusia, sillä suosittu karaokekerho kokoontuu joka toinen viikko. Ja näytelmäkerhotoimintakin on jälleen virkistymässä.
Sitten on tietysti bingo, noin 80 ihmisen viikon kohokohta. - Bingossa pelaamiseen suhtaudutaan hyvin tosissaan, hiljaa pitää olla, eikä ylimääräistä ohjelmaa edes toivota, sanoo bingokassan takana seisova Eliisa Tanner.
Joulun lähestyminen tuo kinkkubingot.
- Viime vuonna mietimme jo, että onko kinkkubingojen aika ohi, mutta yleisön pyynnöstä jatketaan perinnettä. Joulun alla nautitaan sitten bingossa myös puuroa, Jaana Hirsjärvi sanoo.
Joulun alla järjestetään myös perinteinen koko perheen askartelupäivä, sekä tietenkin Yksinäisten Joulujuhla, mikä on Mikko ja Riitta Flyktmanin yli kymmenen vuotta sitten käynnistämä perinne. Tervetulleita juhlaan ovat tänäkin vuonna kaikki sydämessään yksinäisyyttä tuntevat.


Yksi talo - tuhat tarinaa

Kirjoittaja: Hanna Lahtinen 20.10.2016


Uuraisten Nuorisoseura täyttää 120 vuotta, eli on jo tosi vanha. Sana nuoriso ei tänä päivänä enää ole ihan sopivin kuvaamaan seuran kohderyhmää, vaikka esimerkiksi bingo on hyvä keino pitää aivosolut nuorekkaina. Toisin oli ennen, aikoinaan Nuorisoseurantalo Seurala todellakin oli nuorison kova menomesta Uuraisilla - mutta on se ollut paljon muutakin.Uuraisten Nuorisoseura on perustettu 27.10.1896. Ensimmäinen puheenjohtaja oli ylioppilas T. A. Saarinen, sihteeri kauppias Oskari Savolainen ja rahastonhoitaja J. O. Spets. Alkuinnostuksen jälkeen seurasi hieman hiljaisempi aika, kunnes vuonna 1912 valittiin "seuran esimieheksi" toimen mies, opettaja E.V. Riihimäki. Rouva Lilja Riihimäki puolestaan oli "valistuspyrintöjen innokas edesauttaja", kuten Keskisuomalainen kertoo vuonna 1935.
Teuvo Akonpelto on opiskellut merkkihenkilö E. V. Riihimäen luokassa.
- Kun E.V. tuli luokkaan, niin hälinä hiljeni. Erittäin karismaattinen ihminen ja valmisteli oppitunnit hyvin. Jos hänelle tuli joku kokousmeno, niin Lilja tuli lukemaan satuja, muistaa Teuvo Akonpelto.
Sata vuotta sitten seura oli jo 20-vuotias, mutta talo aivan vastarakennettu. - Olen kuullut vanhoilta miehiltä juttuja siitä kun taloa Raja-Jussin johdolla sata vuotta sitten rakennettiin. Piirut oli jo pystyssä, mutta tuli kova myrsky ja osa kaatui, Teuvo Akonpelto kertoo.
Monenlaista myrskyä on sataan vuoteen mahtunut.
Kun talo valmistui, elettiin viimeistä vuotta Venäjän suuriruhtinaskunnan alaisuudessa. Edessä oli Suomen itsenäistyminen, mutta myös raskaat sisällissodan vuodet. Nuorisoseuran väki puhui tosin vapaussodasta ja nuorisoseuran ja suojeluskunnan välinen raja oli erittäin häilyvä. Seuran jäsenistä moni pisti valkoisen nauhan olkavarteen ja aatteen vuoksi kolme nuorta miestä, Vilho Hyytiäinen, Vilho Paanala ja Matti Laurila myös kaatuivat. Heidän nimensä löytyvät kiveen kaiverrettuna Uuraisten kirkon pihalta.
Kuitenkin jo vuonna 1919 talossa naurettiin ja laulettiin jälleen. Herra J. Maininki perusti näytelmä- ja lausuntaosaston. Myös valistustoiminta oli vilkasta. Esimerkiksi 30-luvulla järjestettiin kirjallisuus- ja raittiusiltoja, yhteiskunnallisia illanviettoja ja pikkujouluja.
Pian kuitenkin uuden sodan varjo nousi koko Suomen ja Nuorisoseuran talon ylle ja lattialle kannettiin talvisodassa kaatuneiden uuraislaisten arkkuja.
- Isä kävi joka ilta sytyttämässä kynttilät arkkujen äärelle ja minä viisivuotiaana tietysti mukana. En osannut oikeastaan pelätä tai surra, tilanne olisi tietysti ollut toinen jos arkuissa olisi ollut sukulaispoikia, Kaarina Moisio (silloinen Silvasti) muistaa.
Arkut kuljetettiin kirkkoon koivukujaa pitkin. Nykyinen Saarijärventie rakennettiin vasta 60-luvulla ja maisema on muutenkin muuttunut paljon. Nuorisoseuran ikäisiä taloja ei keskustassa montaa ole, julkisia rakennuksia ei ainuttakaan.
Pian ohjelmaan tulivat myös opintokerhot, jollaisessa opiskeli myös nuori Kaarina Moisio.
-15-kesäisenä aloin käymään kansantanhuissa ja opintokerhoissa. Kävin oppikoulua Saarijärvellä ja asuin viikot siellä, mikä tietysti rajoitti harrastamista, Kaarina Moisio kertoo ja selailee vanhaa opintokirjaa, joka kertoo, että hän on suorittanut kurssin "Suhteeni muihin ihmisiin" hyvin arvosanoin. Kerhonjohtajana toimi esimerkiksi opettaja Alma Saarikko.
Kaarina oli edistyksellinen nuori nainen ja ajoi ajokortinkin jo 18-vuotiaana. - Lääkäri Paavo Soini tuumasi lääkärintarkastusta tehdessään minulle, että äitisi oli kaunotar ja olin häneen kovasti rakastunut. Sinä olet selvästi tullut isääsi, Kaarina nauraa.
Nuorisoseuralaiset osallistuivat myös moniin maakunnallisiin tapahtumiin. Vielä Kaarinan nuoruudessa jako oli selvääkin selvempi, talojen tyttäret ja pojat kävivät iltamissa Nuorisoseurantalolla, työväki omalla nimikkotalollaan.
- Se oli ajan henki, eikä sitä ihmetelty. Sulo Lappi oli siinä mielessä erikoinen mies, että kelpasi molemmille taloille. Hänen yhden miehen orkesterinsa oli melkoinen näky jo saapuessaan. Polkupyörän päällä kulki rumpu, jossa luki Niagara, selässä keikkui haitari, luonnollisesti hän myös lauloi, Kaarina muistaa.
Suuria tähtiäkin kävi. Esimerkiksi Tapio Rautavaara yöpyi Kaarinan kotona Keskisessä keikkareissullaan.
Rautavaaran ja Esa Pakarisen vierailut muistavat hyvin myös Teuvo Akonpelto ja Mikko Flyktman.
- Rautavaaran kiertueella ei kerran ollut oikein yleisöä ja lipunmyyjä toivoi alennusta keikkapalkkioon näyttämällä niukkoja lipputuloja. "Minä luotan ihmiseen" sanoi Rautavaara ja vei kaikki, ei jäänyt seuralle yhtään. Iso käsi vei, muistelee Teuvo Akonpelto ja imitoi taidokkaasti Rautavaaran miehekästä puhetapaa.
- Olin 50-luvulla Uuraisten urheilijoiden huvitoimikunnan puheenjohtaja ja järjestimme Kässin Pasin kanssa tansseja seurantalolla. Jyväskylästä tuli hyviä orkestereja, kuten Teemu Malisen, Veikko Lajusen kokoonpanot. Yhden orkesterin solistina oli Ritva Piilikangas, joka nykyään tunnetaan Oksasena.
- Miehet haki, pari naisten hakua saattoi illassa olla, muistaa Akonpelto, joka peri nuorisoseura-aatteen isältään Tuurelta.
- Sitten kävi esiintymässä Hautaviita, joka veti hevosenkengän hampailla suoraksi, muistaa puolestaan Mikko Flyktman.
Uuden ajan myötä Uuraisillekin saapui uusi tekniikka. 50-luvulla seurantalo toimi elokuvateatterina.
- Sillä aikaa kun olin armeijassa, Uuraisten elokuvat -yhdistyksen perustivat Toivo Pökkylä, Ahti Lehtinen, Tuure Akonpelto ja Ville Vanhala. He rakensivat betonisen konehuoneen talon yläkertaan, Teuvo Akonpelto muistaa.
Oppi-isänsä Ville Vanhalan jälkeen nuori Akonpelto sai kunnian opiskella koneenkäyttäjäksi kuukauden kurssilla Helsingissä ja keikkuikin konehuoneessaan koko viisikymmenluvun. Oven paikka talon takana on yhä näkyvissä, mutta sen takana taitaa olla pelkkää pölyä.
- Minulta jäi erityisesti mieleen kaksi elokuvaa, Tuntematon sotilas ja Rovaniemen markkinoilla. Uudeltapellolta lähdettiin isän Bedfordilla, johon oli rakennettu lavalle penkit ja laidat, Mikko Flyktman kertoo.
- Kymmenisen vuotta pyöritin elokuvia, sitten tuli televisio ja maailma muuttui muutenkin, Teuvo kertoo.
60-luvun lopulla koitti seurantalon alennustila. Akonpellon pariskunta Teuvo ja Arja tekivät surullisen vierailun talolle.
- Arja löysi Suomen lipun jostain pölyisestä nurkasta ja pesi sen. Kyllä se oli hirveä näky, nuotiota oli pidetty lattialla ja oli ihan veitsenterällä, että koko talo säilyi.
Bingo koitui jo silloin talon pelastukseksi.
- Vanhalan Ville alkoi pyörittämään bingoa vuonna 1971 ja minä voitin kerran pääpalkinnon, joka oli Jopo-polkupyörä, muistaa Mikko Flyktman.
- Ei se bingo sillä yrittämällä kovin kauaa kestänyt, kun työväentalolla pelattiin samaan aikaan jopa Mallorcan matkoista, hän jatkaa. Nykyään bingotoiminta on talon näkyvin toimintamuoto.
80-luvulla Nuorisoseurassa ja talolla elettiin hiljaiselon aikoja. Talolle löytyi kuitenkin 90-luvun alussa kunnostajia uusista uuraislaisista, kuten Sulo Suuntalasta.
- Sulo kysyi, että mikäs talo tuo on ja pisti toimeksi. Hän jakoi tehtävät ja organisoi hienosti korjaustyöt. Vähän saatiin avustusta ja paljon talkooapua. Puutavara ja sahaustyö saatiin melkein ilmaiseksi ja Suuntala hankki rikkoutuneiden ikkunoiden tilalle halpaa venäläistä lasia, joka sopi talon ilmeeseen erinomaisesti. Remontti tehtiin kyllä ihan viime hetkillä. Välikatot oli osin jo romahtaneet ja mustia sieniä kasvoi rakenteissa, itsekin aktiivinen talkoolainen Jouko Nykänen muistaa.
Jo kunnostusvaiheessa seuran toiminta alkoi jälleen virkistyä ja löytyi aktiivisia toimijoita, jotka monet ovat mukana yhä. Raili ja Esko Hytönen, sekä Anita ja Jukka Pihlainen ovat tärkeitä nimiä kunniakkaassa ketjussa. Kuten myös nykyinen hallitus, puheenjohtaja Eliisa Tannerin ja sihteeri Jaana Hirsjärven johdolla.
- On se vaan aika tärkeä talo ollut aina ja on yhä, tuumii Mikko Flyktman, joka on pitänyt talolla kahdet syntymäpäivät. Erittäin arvokasta hyväntekeväisyystyötä on myös Yksinäisten joulujuhla, jonka Mikko ja Riitta Flyktman apujoukkoineen vuosittain järjestävät.
- Olen erittäin ylpeä ja onnellinen, että talo on yhä pystyssä ja toimivana, sanoo kolmannen polven nuorisoseuralainen Kaarina Moisio.
'

Uuraisten Nuorisoseura täyttää 125-vuotta 27.10.2021

Kirjoittaja Jaana Hirsjärvi 23.9.2021


Uuraisten Nuorisoseura on Keski-Suomen vanhimpia Nuorisoseuroja.

Ajattele aikaa, jolloin Uuraisten Nuorisoseura on perustettu. Siis vuotta 1896. Millaiset ihmiset ja millaisin ajatuksin nuorisoseuraan perustettiin. Entä minkälainen maa oli Suomi vuonna 1896? Siis vuosi 1896. Suomi oli siirtynyt vuonna 1809 autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi Venäjän keisarikuntaan. Ruplilla maksettiin, oli Suomen kieli ja Suomella oli itsehallinto, eli suomalaiset pystyivät päättämään monista asioista itsenäisesti, vaikka Venäjän keisari olikin Suomen hallitsija.

Vuonna 1896 ei oikeastaan edes tunnettu sellaista käsitettä kuin nuoriso tai teini-ikä. Ensin oltiin lapsia, ja sitten käytiin rippikoulu ja tultiin aikuisiksi. Alle viisitoistavuotias oli työvoimaa, joka osallistui perheen elättämiseen omalla työllään. Työtä oli kyllä tehty jo pitkään, sisarusten hoito ja kotityöt olivat luonnollisia asioita. Jo kuusivuotias kelpasi paimeneen tai pikkupiiaksi. Alle viisitoistavuotiaalla oli ollut jo tuuria, jos selvisi elämänsä ensimmäisen vuoden yli. Isorokko, kurkkumätä- ja hinkuyskä koitui monen lapsen kohtaloksi, mutta lapsikuolleisuus alentui nopeasti mikä johti voimakkaaseen väestönkasvuun ja syntyvyys pysyi korkeana.

Tilastokeskuksen mukaan nuoria ja lapsia tuntui olevan joka paikassa, ainakin kaupungeissa. Heitä oli 893 700, kun koko maassa asui yhteensä vain 2 530 900 ihmistä. Otollista aikaa siis Nuorisoseuran perustamiselle ja ylipäätään nuorisoseura- tai työväenliikkeille.

Vuonna 1896 nuoret haaveilivat muutosta kaupunkeihin. Amerikkaan lähti väkeä. Samat ihmiset, jotka eivät olleet koskaan käyneet kotipitäjänsä ulkopuolella, ilmestyivät yhtäkkiä Manhattanille. Se on melkein sama kuin nyt mentäisiin Kuuhun.

Vuonna 1896 järjestettiin Ateenassa ensimmäiset, nykyaikaiset Olympialaiset. Suomi ei ollut kylläkään mukana, mutta 14 maata oli. Uuraisten Nuorisoseurassa varmaan puhuttiin Olympialaisista, ne olivat varmasti iso asia ja jutun juuri silloin. Tiesitkö muuten, että Kreikka keräsi lahjoituksilla, arpajaismyynnillä ja postimerkin painattamisella varoja Olympialaisten järjestämiseen?

Tapahtui muitakin merkittäviä asioita samana vuonna: keksittiin röntgensäde, löydettiin radioaktiivisuus, pohjois-Lapissa oli täydellinen auringonpimennys, Klondikesta löydettiin kultaa ja valtava kultaryntäys alkoi. Lahteen perustettiin yhteiskoulu ja Eino Leino kirjoitti kirjansa Maaliskuun lauluja. Karl Fazer tuo saksanmatkaltaan suomeen Mignon-pääsiäismunan reseptin ja valmistus aloitettiin ja Kolille avattiin Suomen ensimmäinen kuntopolku.

Uuraisten Nuorisoseurallakin harrastettiin ja urheiltiin. Ensimmäisiä asioita oli tietysti iltamat ja urheilu. Hiihtokisoja nuorisoseura järjesti jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Siis ensimmäistä maailmansotaa. Mitä enemmän näitä alkuvuosia ajattelen, sitä suurempi kunnioitukseni on menneitä sukupolvia kohtaan. Nuorisoseuran perustaminen, sen toiminnan pyörittäminen, talkoilu, oman talon hankinta ovat olleet kovia ponnistuksia tuon ajan ihmisille, joiden elämästä työ lohkaisi kuningasosan. Moni silti jaksoi antaa itsestään taitojensa mukaan yhteisen hyvän eteen paljon. Tämä on meidän tämän päivän Nuorisoseuralaisten voima, kunnioitus menneiden polvien työtä kohtaan antaa voimia jatkaa tämän kunniakkaan nuorisoseuramme toimintaa. Mukavinta on, kun näkee muiden nauttivan seuramme järjestämistä tapahtumista ja siitä ilosta joka paistaa lasten kasvoilla kun tehdään yhdessä asioita.


                                Vanhat kuvat koottu Kaarina Moision arkistosta.

Luultavasti vanhin kuva nuorisoseuraväestä. Kuva otettu 1900-luvun alussa.


Tukkijoella-näytelmän esiintyjiä 1910-luvulla. Näytelmä esitettiin Pokelan vintillä.

Nuorisoseuralaisia luutavasti 1910 vuoden ajoilla

Vanhan Keskisen pihassa nuorisoseuraväkeä ennen vuotta 1920. August ja Silja Keskinen, Martta Paanala, Vilho Paanala, Paavo Soini, Keskinen, Tyyne Vaahtera

Suojeluskunnan voimistelujoukkue 1920-luvun alussa. Eero Toivola, Eino Laurio, Sulo Pokela, Eino Elovainio, Iivari Suihko, ja Viljo Silvasti.

Äitienpäivän viettoa seurantalolla 1920-luvulla

Suojeluskuntalaisia 1920-luvulla. Oikealla Otto Pellonpää, vasemmalla paikallispäällikkö Sulo Pokela.

Sankarivainajien viimeinen rekikyyti kohti kirkkomaata 25.2.1940. Etummaisena Oskari Paanala.

Nuorisoseurantalosta Suojeluskuntataloksi ja takaisin Nuorisoseurantaloksi

Nuorisoeurantalon historiasta puhuttaessa ei voida sivuttaa sota-aikaa ja talon historiaan kiinteästi liittyvää Uuraisten Suojeluskuntaa. Se on sitten oma tarinansa, joka julkaistaan täällä myöhemmin. Talon vaiheet kuitenkin sodan jälkeen olivat seuraavat: 3. marraskuuta 1944 Marsalkka Mannerheim allekirjoitti eduskunnan hyväksymän lain, jolla suojeluskunnat lakkautettiin. Valvontakomission toimesta vaadittiin Suojeluskuntien omaisuuden takavarikoimista valtiolle, mutta Suojeluskunnat olivat jo ennakoineet omaisuuden takavarikointia ja Uuraisten Suojeluskunta ehti lahjoittaa Suojeluskuntatalon sen aikanaan Suojeluskunnalle myyneelle Uuraisten Nuorisoseuralle.

Uuraisen Nuorisoseura ry
Sivut päivitetty 10/2021 
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi!